Nikon 105 f/2.8 Micro-Nikkor

HYVÄT PUOLET:

+ Terävyys
+ Rakenne metallia ja lasia
+ Suurennussuhde merkinnät
+ Lähin tarkennusetäisyys  

HUONOT PUOLET:

- Suurennussuhde vain 1:2
 

ARVOSTELU:

Hankin tämän linssin 1991 kun kiinnostuin makrokuvauksesta ja vähän ajan kuluttua piti hankkia objektiivin suunniteltu loittorengas PN-11, jotta pääsisi luonnolliseen kokoon. Tähän yhdistelmään kun lisää vielä lähilinssin Nikon No.4T pääsee jo 1,6:1.
Tarkennuksenlukitus ruuvvilla saa haluamansa suurennussuhteen lukittua, tällöin kylläkin tarkennus pitää tehdä siitämällä kameraa.

Optinen laatu erittäin hyvää, parhaimmillaan aukolla f/11.
Kuvasin tällä objektiivilla paljon filmille hämähäkkejä ja pehosia, pärjäsin hyvin ilman AF. Nyt suosittelisin lähinnä liikkumattomiin lähikuvaus kohteisiin yhdessä autoloiton PN-11 kanssa ja myös muotokuviin (ilman loittoa).
Ja yhdessä Nikon MF 28 mm f/2.8 objektiivin kanssa pääsee noin 5x suurennukseen. Tällöin 28 mm kiinnitetään 105 mm objektiivin eteen väärinpäin, loittorengasta unohtamatta.  

HYVÄT PUOLET:

+halpa
+jäykkä vääntö
+teräsmassaa
+kompakti
+tarkennusskaala pitkä
+52mm suotimet
+terävyys  

HUONOT PUOLET:

-MF eli makroiluun tämän käyttö pitkälle jää
-ihme sivuruuvi turhaa tiellä..
-saisi suurentaa 1:1, mutta jää 1:2  

ARVOSTELU:

Eka erikoislinssi FM2:eeni. Hankin D200:n jotta saisin nämä vanhat raudat jälleen käyttöön ja yllätyin, kuinka käyttökelpoinen tämä vieläkin on. Valittaessa, minkä numeron kellotaululta haluaa tarkaksi ei todellakaan tarvita AF:ta. Kun on aikaa rakennella makrokuvia, tällä pärjää ihan verrattoman hyvin. Laatu on 80-luvun huippua. Ilmestyessään vuosikymmenen alussa tämä oli varmasti ihmeellinen klasi.

Tarkennus on tukeva ja skaalaa riittää. Putki venähtää melkoiseksi kapulaksi tarkennettaessa minimiin, noin 45 sentin etäisyydelle.

Kyljestä törröttävälle tarkennuksen lukitusruuville en ole löytänyt mitään käyttöä.

Missä uusi MicroNikkor suurentaa 1:1 noin 30 sentin päässä, tämä jää 1:2:een 45 sentin päähän.